Rautaista asiaa

Oletko törmännyt sanaan ferritiini, varastorauta? Mitä se on, mihin sitä tarvitaan ja mitä sen puute voi aiheuttaa.
Varastorauta-arvo on nimensä mukaisesti elimistön rautavarastoja indikoiva lukema. Ihmisessä rauta varastoituu luuytimeen, ja tämä arvo kertoo siis siitä. Varastorauta on eri asia, kuin hemoglobiini, joka taas on veren punasolujen sisältämä proteiini. Hemoglobiinin normaali arvo on noin 130-170, naisilla usein matalampi arvo johtuen mm. kuukautisista, synnytyksistä tms. Matalaa hemoglobiinia kutsutaan anemiaksi. Anemia tarkoittaa elimistön tilaa, joka aiheutuu punasolujen matalasta määrästä tai punasolujen sairaudesta. (Lähde: Terveyskirjasto)
Varastoraudan puutetta voi kuitenkin ilmetä ilman anemiaa ja usein näin onkin, hemoglobiiniarvo voi olla täysin normaali vaikka luuydin on raudasta tyhjä. Oireet molemmissa tapauksissa ovat hyvin samankaltaiset ja oirekirjo on hyvin laaja. Yksi yleisimmistä hälytysmerkeistä on kaikenkattava väsymys, uupumus. Pieni kävelylenkki voi viedä loppupäiväksi sohvan pohjalle, ihminen voi joutua jäämään sairauslomalle, kun ei vaan kertakaikkiaan ole työkykyinen. Muita oireita ovat mm. lihasten ja nivelten säryt ja "jumit", hiusten oheneminen, huono palautuminen liikunnasta, hengästyminen, palan tunne kurkussa, palelu, lihominen, urheilutulosten huononeminen, vaikka harjoittelua lisättäisiin... tässä siis vain muutama esimerkki, oireita on todellakin laidasta laitaan. Yksi huomionarvoinen seikka on, että monet oireista sopivat myös kilpirauhasen vajaatoimintaan, mutta koska kilpirauhanen kunnolla toimiakseen tarvitsee myös rautaa, alkaa yhtäläisyys tuntua loogiselta.
Ferritiini on helposti mitattavissa verikokeella, samalla kertaa kannattaa ehdottomasti mitata herkkä crp eli tulehdusarvot, koska koholla oleva crp vääristää ferritiinin arvoa ylöspäin. Vaikka rauta-arvojen mittaaminen on yksinkertaista ja edullista ja hoitokin useimmille sopiva rautatablettien syöminen, apua tähän vaivaan lääkärien taholta on hankalaa saada. Kuitenkin sairauksien hoito tulisi aina tehdä lääkärin ohjeistuksessa.
Ensiksi pitää selvittää ja hoitaa syy, mistä raudanpuute on saanut alkunsa. Jotkut ovat saattaneet syntyä raudanpuutteisina, koska äiti on ollut raudanpuutteinen, naisilla runsaat kuukautiset aiheuttavat puutetta samoin leikkaukset, synnytykset ja sektiot. Joillekin rauta ei imeydy vaikkapa keliakian vuoksi tai ruokavalio on sellainen, että siitä ei joko saa riittävästi rautaa tai syödään paljon tuotteita, jotka myös vähentävät raudan imeytymistä. Joka tapauksessa syy on hyvä selvittää, koska on hyödytöntä yrittää korjata puutetta rautaa syömällä, jos se jostain muualta kehosta vuotaa pois. On myös muistettava, että alhainen ferritiini voi kieliä jostain vakavammasta, esimerkkinä vaikka suolistosyöpä, jolloin rautatankkaus saattaa vaikeuttaa sen havaitsemista.
Kuten jo aiemmin viittasin avun saamisen vaikeuteen, jostain syystä tämä ongelma kuitataan joidenkin lääkärien taholta muotisairaudeksi, piiloudutaan viitearvojen taakse ohittaen potilaan oireet täysin tai pahimmassa tapauksessa määrätään mielialalääkitys, koska masennuksessa on samankaltaisia oireita. Se, mitä en ymmärrä, että miksi tätä asiaa ei lääkärissä voitaisi ottaa vakavasti ja hoitaa ja jos oireet ei sitten poistukaan, mietittäisiin sitten muita vaihtoehtoja.
Jotta kirjoitus ei venyisi liian pitkäksi jatkan aiheesta seuraavassa tekstissäni, jossa kerron oman tarinani kautta asiasta lisää. Sitä odotellessasi voit lukea lääkäri Tom Wideniuksen ajatuksia asiasta, Tom on yksi niistä lääkäreistä, jotka ovat "ottaneet tämän asiakseen" ja kertoo lääkärin näkemyksen asiasta. Toinen huomionarvoinen lääkäri on Ilona Ritola, hänen tekstejään löytyy mm. Facebookista sivulta Lääkärin blogi. Tomin kirjoituksen löydät tästä.

Erityisherkän elämää

Oletko koskaan ajatellut, miten eri lailla sinä tai kanssakulkijasi huomaatte asioita? Räpsyvä loisteputki, kutittava pesulappu paidan kauluksessa tai kynää naksuttava seuralainen, miksi toista ärsyttää "niin että pää räjähtää" kun taas toinen ei edes huomaa asiaa.
Yksi hirveimmistä äänistä minulle on, kun joku katsoo videota tai pelaa puhelimella äänet päällä, kuulen sen toiseen kerrokseen ja vaikka oven läpi. En pysty keskittymään mihinkään muuhun ja ärsyyntyminen nousee samantien kymppiin. Ja kummallista tässä on se, että itse voin puhelimellani katsoa sarjoja miten paljon vaan. Olen miettinyt tätä, miten voi olla mahdollista, että sama asia toisen tekemänä ärsyttää, itse tehtynä ei. Loogisin selitys on varmasti se, että itse pystyn säätelemään katsomisiani, äänenvoimakkuutta sekä tieto siitä, et voin lopettaa katsomisen milloin haluan. Tämä ei kuitenkaan ole se pointti, vaan se, miksi ylipäätään tuollainen asia, jota toinen ei edes huomaa, suistaa minut totaalisesti raiteiltaan.
Kyse saattaa olla erityisherkkyydestä. Mitä on erityisherkkyys? Se on juuri edellämainittuja asioita, tuntoherkkyyttä, kun vaatteiden saumat ahdisravat. Ääniherkkyyttä, kovat äänet pelästyttävät tai jatkuva meteli saa kehon ja aivot kierroksille. Erityisherkän ihmisen hermosto reagoi tavallista voimakkaammin ympäristöön. Siinä on paljon hyviäkin puolia: erityisherkkä saattaa saada paljon voimakkaamman kokemuksen konsertista tai teatterista, luonnonihmeistä tai vaikka hieronnasta.
Erityisherkkyys ei ole sairaus tai diagnoosi, se on "vain asia", joka on otettava monessa huomioon. Erityisherkkä kuormittuu paljon herkemmin, joten tämä olisi hyvä ottaa huomioon työssä ja työoloissa. Erityisherkkä tarvitsee normaalia enemmän palautumista ja tietynlainen tylsyys ja rutiinit ovat herkän ystäviä. Koska olemme kuitenkin kaikki yksilöitä, myös ero kahden herkän ihmisen välilä voi olla suuri.

Erityisherkkyyden toteamiseksi on olemassa testi, .he.jos äsken lukemasi alkoi tuntua omakohtaiselta. Itseäni ainakin helpotti suunnattomasti tieto herkkyydestäni, moni asia sai selityksen. Ymmärsin myös, miksi kuormitun asioista, mistä muut eivät ja miksi kaipaan paljon palautumisaikaa. Olen saanut muutettua elämääni paljon stressittömämmäksi ja helpommaksi, kun otan erityisherkkyyteni huomioon.

Erirytmisyys

 Miten erilaiset ihmistyypit saa tulemaan toimeen keskenään? Joskus, kuten työelämässä, pitää pystyä toimimaan toisten kanssa, vaikka joskus työkaverin piirteet saattavat ärsyttää. Itse valituissa ihmissuhteissakin ollaan erirytmisiä, toinen hidas ja harkitseva, toinen eloisa ja räiskähtelevä. Vastakohdat täydentävät toisiaan, harkitseva tasapainottaa eloisan suuria draamoja ja toisinpäin.

Itse törmään usein siihen, että oma kalenteri on täytetty suunnitelmallisesti jopa viikoiksi eteenpäin, eikä hetkessä elävät tuttavat ymmärrä sitä, että minulta ei onnistu kahville lähtö parin tunnin päästä. Kumpikaan tyyli ei ole sen oikeampi tai väärempi, ne eivät vaan kohtaa. Minulla on paljon harrastuksia, työpäiväni on yleensä noin 10-18, jolloin sekä aamu, että ilta ovat vähän lyhyitä ja jos niiden käyttöä ei etukäteen suunnittele, voi olla, että vapaa-aika menee haahuiluksi. Treffit kaverin kanssa suunnitellaan vähintään päiviä etukäteen ja viime hetken muutokset sekoittavat helposti pakan. Hetkessä eläjä haluaa pitää kalenterin avoimena mahdollisimman pitkään ja häneltä varmasti onnistuukin ex tempore -treffit. 
Toinen saattaa taas muissa asioissa olla hyvinkin harkitseva, jonkin uuden hankinnan ostopäätökseen saattaa mennä viikkoja, tuotteita vertaillaan ensin netissä ja sitten kaupassa, sen jälkeen vielä harkitaan. Minä olen taas näissä asioissa suoraviivaisempi, menen kauppaan, ostan tuotteen ja homma selvä. Joskus tulee hutiostoja, kun en ole jaksanut perehtyä tuotteeseen tarpeeksi, joskus menee kerralla maaliin. 
Tällaista "vastakkainasettelua" on vaikka kuinka paljon, joku on aamuihminen ja ennen seitsemää on jo käyty liikkumassa ja ollaan valmiita töihin, toiset vasta kääntävät siinä kohtaa kylkeään. Joku puhuu paljon, toinen on hiljaa, toisen sukat ovat väärikoodattuina sukkalaatikossa, toisen pesukone syö tasaisin väliajoin sukkaparista puolet... miten siis tällaiset ihmiset saadaan tulemaan keskenään toimeen? Tekisi mieleni sanoa, että kertokaa minullekin, kun tiedätte.
Aika pitkälle varmaan pääsee sillä, että yrittää asettua sen toisen asemaan. Miksi toisella on tarve saada rästityöt nopeasti tehtyä, pelkääkö hän asioiden kasaantumista hallitsemattomaksi tai ehkä hän ei osaa levätä, ennenkuin keittiön tiskivuori on selätetty. Onko iltaihminen laiska, kun ei ole aamulla kuudelta kuntosalilla vai onko ilta hänelle tehokkainta aikaa, jolloin nukkumaan ei mennä ennen puoltayötä. Kai se on se kuuluisa kultainen keskitie, molemmat yrittävät vähän joustaa, jolloin sopu säilyy.
Toiset ihmiset myös miettivät tällaisia asioita, toisilla ei käy mielessäkään, että tällaiselle asialle pitäisi tehdä jotain tai että "ongelmaa" ylipäätään on olemassa. Uskon myös, että nimenomaan erilaiset ihmiset ovat keskenään kaikkein paras yhdistelmä. Jos kaksi nopeatempoista sähläriä yhdistäisivät voimansa voisi lopputulos olla aika kaoottinen. Tai kaksi harkitsijaa harkitsisi loputtomiin, mitä ruokaa tänään syödään, nälkähän siinä tulisi! Eläköön erilaisuus!

Lupaus tälle vuodelle

Kuuluiko sinun vuodenvaihtumistraditioihin uuden vuoden lupaukset? New year, new me. Vietitkö tipatonta tammikuuta, aloititko herkkulakon ja kuntokuurin vai suuntautuiko lupaukset enemmän henkiselle puolelle? Hitaampaa elämää, pois multitaskaus ja unta ainakin 8 tuntia yössä? Mitä lupauksille kuuluu nyt? Vai oletko sinä tyyppi, joka on jo tyytyväinen elämäänsä, antaa jatkua vaan samalla mallilla.

Mistä tarve lupauksille ja muutokselle kumpuaa? Voiko lupauksista olla haittaa? Muutaman kilon pudottaminen voi olla hyvinkin perusteltua terveyssyistä ja liikunnan lisääminen tekee taatusti hyvää sohvaperunalle, kunhan pitää mielessä, että muihin ihmisiin itsensä vertaaminen on loputon suo. Toisaalta leikkimielinen kisa kaverin kanssa saattaa antaa motivaatiota jatkaa silloinkin, kun suklaalevy huutaa nimeäsi ja ulkona sataa räntää vaakatasossa.
Aina on kuitenkin joku, joka on nopeampi, hoikempi, lihaksikkaampi tai vahvempi kuin sinä, joten ainut vertaaminen pitäisi tapahtua itsesi kanssa.
Jos haikailet muutoksen perään, kannattaa miettiä, onko elämäsi oikeasti sinun elämääsi vai yritätkö epätoivoisesti täyttää jonkun muun asettamia normeja. Juoksetko oravanpyörässä siksi, että haluat näyttää ulospäin tietynlaiselta tai tietynlaista elintasoa. Vai riittäisikö sittenkin vähän vähempi. Halutessasi kehittää itseäsi itsesi vuoksi voit joskus olla myös tyytyväinen saavutuksiin. Muihin vertaamalla tyytyväisyyden saavuttaminen on huomattavasti vaikeampaa. Kuten sanottua, aina on joku, jolla on jotain enemmän. On myös hyvä muistaa, että useissa asioissa vähemmän on enemmän. Jos esimerkiksi emme käyttäisi niin paljon rahaa näyttääksemme vauraalta, voisimme olla oikeasti vauraita. 

Kouluväkivalta 

Tämä aihe saa ainakin minun mielenmaisemani hyvinkin mustaksi, nimittäin koulukiusaaminen. Tai oikeampi termi olisi kouluväkivalta.
Tapasin hiljattain alakouluikäisen lapsen, jonka kimppuun olivat fyysisesti isommat ja vahvemmat oppilaat käyneet. Hänen päälleen oli hypitty rappusissa ja potkittu. 3 yhtä vastaan. Laihaksi lohduksi häneltä ei murtunut luita, mutta muuten kroppa on "kuin selkäänsä saaneella", puhumattakaan henkisistä vammoista.
Koulun suhtautuminen asiaan oli ollut hyvin vähättelevä ja se oli kuitattu lasten keskisenä nahisteluna. Jos aikuinen ihminen potkii ja hakkaa toista ihmistä, se on pahoinpitely. Jos oppilas käy opettajansa kimppuun, se on pahoinpitely. Vielä pahemmaksi asian tekee, jos tekijäpuolella on useampi henkilö yhtä uhria vastaan. Mutta jos oppilas pahoinpitelee toisen oppilaan, on kyseessä lasten välinen nahistelu. Jos joku aikuinen seuraa ja vainoaa toista ihmistä, hänelle voidaan hakea lähestymiskieltoa, koululaisen on vaan mentävä samaan kouluun, pelättävä koulumatkat, kestettävä pilkat ja virnuilut ja oltava kiitollinen jos ei tänään tullut pahoinpidellyksi. Päivästä toiseen. Toinen vaihtoehto on vaihtaa koulua. Uhrin on väistyttävä, jotta tekijä saa jatkaa kukkoiluaan. Kun yksi uhri väistyy, tilalle tulee mahdollisesti uusi uhri.
Toki ymmärrän, että tässä tilanteessa apua kaipaa sekä uhri, että tekijä. Jokin paha olo saa tekijänkin käyttäytymään edellä mainitulla tavalla. Onko hänen todistettava paikkaansa kaverien edessä vai huutaako hän hätäänsä kotiolojensa vuoksi. Tekoa ei silti saa koskaan hyväksyä. Tekoa ei saa vähätellä. Pahoinpitely on pahoinpitely. Ei nahistelu.
Entä tämä pahoinpidelty lapsi. Opetammeko yhteiskuntana hänelle, että lyöminen on ok, käännä toinenkin poski, opetammeko turvattomuutta, välinpitämättömyyttä, vähättelyä, mitätöintiä. Kukaan ei ole kiinnostunut hänen peloistaan, univaikeuksistaan, kivuistaan. Jos kukaan ei auta tai puolusta häntä nyt, minkä viestin hän saa. Hänelle saattaa jäädä pahojakin henkisiä vammoja, jotka vaikuttavat ja vaikeuttavat valintoja vielä aikuisenakin, läpi koko elämän.
Tämä on järkyttävää ja tätä on paljon. Paljon enemmän kuin ymmärrämmekään. Mitä sinä ja minä voisimme asialle tehdä? Vai käännämmekö vain selän, ei ole minun ongelmani. Kunnes kyse onkin sinun lapsestasi, sinun läheisesi lapsesta...

Koronakateus

Törmäsin erääseen mielenkiintoiseen seikkaan juteltuani yhden asiakkaani kanssa, nimittäin koronakateuteen. Mitä ihmettä? Nopeasti ajateltuna, mitä kadehtimista tässä nyt voi olla. Ja silti, huomaan myös itsessäni tällaisen hirvittävän piirteen.
Toisten elämä meni maaliskuun puolessa välissä täysin uusiksi. Koko perhe saattoi joutua jäämään kotiin etätöihin ja -kouluihin. Kuulin asiakkailta hurjia juttuja arjen pyörityksestä pienessä kerrostaloasunnossa, joissa yhden työ saattoi olla täydellisen vaitiolovelvollisuuden piirissä olevaa, toinen yritti omien töidensä ohessa auttaa koululaista ja samalla keksiä 5-vuotiaalle jotain puuhaa. Ei kovin kadehdittavaa. Heille saattoi eräänkin kerran tulla mieleen, että voi niitä onnekkaita, jotka voivat työskennellä normaalisti työpaikallaan niillä työvälineillä, jotka siellä on.
Toiset kehuivat, että ihana etätyö, saa nukkua aamulla pidempään, syödä aamupalaa etäpalaverin aikana ja kun neljältä sulkee koneen, on jo kotona. Toiset eivät vaan osanneet sulkea konetta, vaan työt venyivät iltaan. Teen tämän raportin vielä, se on pois huomisista töistä. Ja osa ei oikein saanut aloitetuksi, kun some tai nettikaupat vetivät puoleensa.
Kadehtia voi myös lomautettua, joka ansiosidonnaisella päivärahalla sai puolen vuoden kesäloman. Tiukan talouden lomautettu taas miettii, että pääsisipä pian töihin tienaamaan, että rahahuolet helpottaisivat.
Täytyy myöntää, pieni kateuden pistos tuli itsellekin, kun vähien asiakkaiden kanssa yritti selvitä pahimman yli ja luki uutisista, että lisääntynyt vapaa-aika lisäsi suoratoistopalveluiden kysyntää ja ruuhkautti luontopolut. Oma vapaa-aika kun ei varsinaisesti lisääntynyt, vaikka asiakkaat vähenivätkin.
Ja kun silmiin taas osuu lukemat sairastuneista ja kuolleista, voi olla kuitenkin kiitollinen, että ainakin vielä olen saanut olla terve, niin itse, kuin läheisetkin. Talouskin on pysynyt tasapainossa ja oma elämä on aikalailla samanlaista maaliskuun jälkeen kuin ennen maaliskuutakin. Se voi olla jollekin tällä hetkellä se suurin unelma, normaali arki.

Maskilla vai ilman?

Pohdin pitkään, nostanko tämän aiheen esiin. Tuntuu, että tämä jakaa mielipiteitä hyvin voimakkaasti. Aihe on vähän, kuin sohaisisi muurahaispesää. Teen sen nyt kuitenkin.
Itse olen käyttänyt maskia, tarkemmin suu- ja nenäsuojaa, työssäni nyt kaksi viikkoa, samoin käydessäni kaupassa. Työmatkat kuljen pyörällä, kävellen tai omalla autolla, joten työmatkojen aikana en maskia tarvitse, enkä ole ollut yleisötapahtumissa, joten muualla en maskia ole edes tarvinnut. Rehellisesti sanottuna, onhan maskin käyttö aika hankalaa. Käytän silmälaseja, joten huurtuvathan ne. Olen kokeillut erilaisia "kikkakolmosia" estääkseni ilmiön, mutta vielä en ole löytänyt toimivaa keinoa. Tämän ongelman pystyn kiertämään käyttämällä piilolinssejä.
Toimin hierojana ja kalevalaisena jäsenkorjaajana, varsinkin jäsenkorjausta tehdessäni joudun katsomaan voimakkaasti alaspäin ja mitä näenkään? Maskin reunan. Hengittäminen on raskasta ja ilma, jota hengitän, on aika "huonoa", tämä aiheuttaa minulle päänsärkyä. Olen tottunut hörppimään vettä pitkin päivää. Sanomattakin lienee selvää, että nyt hörpitään vain asiakkaiden välillä ja tauoilla. Ja myös näin keski-iässäkin tulee näppylöitä leukaan. Minulla on käytössäni kangasmaskeja ja niitähän sitten pyykätään ja keitetään.
Kuitenkin, kaiken tämän epämukavuudenkin jälkeen, haluan osaltani olla mukana näissä talkoissa torjumassa koronaa. Yritän luoda asiakkailleni mahdollisimman turvallisen ympäristön, jotta he voisivat tulla hoitoon ilman sairastumisen pelkoa. Samoin, kun kaupassa, enhän mitä itseäni maskilla pysty suojaamaan, mutta pidän sitä silti. Olen törmännyt muutamaan mielenkiintoiseen reaktioon maskia käyttäessäni. Ensinnäkin, muutama asiakkaistani on kysynyt, onko minulla tartunta ja kaupassa otetaan pari askelta taaksepäin, kun huomataan, että minulla on maski. Jotkut ihmiset ovat tunnustaneet suoraan, että käyttäisivät, jos kehtaisivat. Ensin ajattelin, että mitä kehtaamista maskin käytössä on, kunnes juttelin erään henkilön, joka oli huhtikuussa sairastanut koronan, kanssa. Hän on saanut positiivisen testituloksen jälkeen jo useamman negatiivisen tuloksen, mutta silti häntä ei vastaanoteta moniin palvelua tarjoaviin yrityksiin. Olen myös kuullut, että positiivistesta tuloksesta ei alkuunkaan uskalleta kertoa yleisesti, koska siihen liittyy niin paljon häpeän tunteita.

Mitä mieltä sinä olet maskeista? Käytätkö? Vai olisiko mielestäsi jokin muu tapa tehokkaampi, jos jätetään keväinen täyssulku pois laskuista?

Superfood 

Oletko sinä tyyppi, joka kerää talven marjat metsästä pakastimeen? Hait torilta laatikollisen mansikoita talven varalle ja syksyn mittaan teet useammankin retken tarkoin salassapidettävään kanttarelli- tai puolukkametsään. Kannattaa, onhan meidän metsämme täynnä näitä vitamiinipommeja jokaisen saatavana.
Toiset ansaitsevat mukavan lisätilin syksyisin kerätessään metsän antimia myyntiin, sehän on täysin verovapaata tuloa! Jokamiehen oikeus sallii marjojen keräämisen lähestulkoon mistä tahansa. Asutuksiin ja mökkeihin on kuitenkin fiksua pitää ihan kunnon välimatka, kukaan ei tykkää marjanpoimijoista takapihallaan. Jotkut yhdistävät huvin ja hyödyn ja lähtevät lomamatkalle Lappiin ja keräävät sieltä talven hillat.  Kaiken tämän lisäksi saa vielä ilmaista stressinpoistoa ja mielenterveyden hoitoa. Onhan tutkittu, miten jo vartin oleilu metsässä parantaa mielialaa ja laskee verenpainetta. Metsälle kelpaat itsenäsi, sekin saattaa olla jollekin voimaannuttava kokemus.
Jos syystä tai toisesta metsä ei houkuta, marjoja voi tietysti ostaa torilta, kauppojen edustan myyntikojuista tai vaikka Facebookin ryhmistä. Kannattaa myös antaa mahdollisuus marjoille, jotka saa poimittua menemättä metsään. Pakkasen puraisemat pihlajanmarjat toimivat hyvin vaikka rahkan kaverina tai yhdistettynä jonkin muun marjan kanssa puuron päällä. Pihoilla raja-aitoina kasvavan aronian tunnistaa lehtien upeasta ruskaväristä. Muista taas kysäistä lupa, ennekuin menet kenenkään puutarhaan saalistusmatkalle! Tämän lisäksi on tietysti vielä tutut herukat ja karviaiset ja mitä muita vielä. Yhdistele rohkeasti!
Ja hei, kaikkein helpoin tapa marjastaa on kaupan pakasteallas, siellä ne valmiiksi perattuna odottavat syöjäänsä!

Kalevalainen jäsenkorjaus

Teen työkseni kalevalaista jäsenkorjausta ja lähes päivittäin vastaanotollani Kehonhuolto-Kareliassa kuuluu kysymys: "Mitä se jäsenkorjaus on?" No, minäpä kerron.

Kalevalainen jäsenkorjaus on perinnehoitomuoto, hellävarainen, rentouttava, mutta äärimmäisen tehokas noin 1,5 tunnin käsittely, jossa jokaisella hoitokerralla käydään läpi koko keho. Koko kehon läpikäymisellä pyritään etsimään vaivan tai kivun syytä, eikä vain hoideta seurausta. Esimerkiksi alaselkäkivut voivat johtua vaikka nilkan virheasennosta, jolloin pelkästään alaselän hieronta tuo vain väliaikaisen helpotuksen. Hoito aloitetaan jalkapohjista, koska vanha viisaus ja vertaus talonrakennukseen kuuluu, että on turha korjata otsalautaa, jos perustus on vinossa. Jos ajatellaan vaikka palikkatornia, torni pysyy pystyssä vain jos palikat ovat tarkasti päällekäin. Mikäli välissä pari palikkaa on pois linjasta, toisessa kohtaa on tapahduttava kompensaatiota toiseen suuntaan, muuten torni kaatuu. Aivan samoin toimii ihmiskeho.

Kehon suoristaminen tapahtuu lempeästi mobilisoiden, eli pehmytkudoksia käsitellen kiputuntemuksia vältellen. Missään tapauksessa ei niksautella eikä naksautella. Pyydän aina hoidon alussa asiakasta kertomaan, mikäli hän tuntee kipua ja päivittäin myös kuulen, että ei haittaa, minulla on korkea kipukynnys. Kyse ei olekaan siitä, kuinka kovaa kipua kukakin sietää vaan siitä, että aina kun keho tuntee kipua, se jännittyy ja alkaa väistää kipua. Tällöin hoito ei mene perille parhaalla mahdollisella tavalla. Joten uskomus, että hoidon täytyy sattua, ennenkuin se tehoaa, on todellakin uskomus. Paras hoitotulos saavutetaan kivuttomuudella. Nuorin, jolle olen hoidon tehnyt, on ollut 2 kk:n ikäinen vauva. Missään tapauksessa en suostuisi tuottamaan kipua pienelle lapselle, joten miksi sitä pitäisi tuottaa aikuisellekaan. Ja kyllä, kuntoon tuli hänkin.

Toinen juttu, mistä asiakkaiden kanssa tulee puhe lähes päivittäin, on hoidon nimi, kalevalainen jäsenkorjaus. Nimi saattaa hieman hämätä asiakkaat uskomaan, että kyse olisi jostain mystisestä woodoosta, jossa hauen leukaluu kädessä tanssitaan ja soitetaan noitarumpua. Taas ollaan todella kaukana totuudesta! Nimi tulee suoraan Kalevalasta. Kalevalassahan Lemminkäisen äiti keräsi poikansa ruumiin osia Tuonelan virrasta yrittäen kasata niistä elävän ihmisen. Nykyään, kun tiedon määrä on kasvanut ja ymmärretään ihmisen anatomiaa ja fysiologiaa paremmin, hoidosta on kehitetty määrämuotoinen, jokaisella kerralla hyvin samanlaisena toistuva hoitotapahtuma. Jokainen hoitaja on myös läpikäynyt saman 3-vuotisen koulutuksen, joten periaatteessa hoito on samanlaista joka paikassa. Erot syntyvät lähinnä "käsialassa", eli jokaisella hoitajalla on omanlaisensa kädenjälki.  Vähän kuin kaikille ekaluokkalaisille opetetaan samat kirjaimet, mutta jokaisen käsiala on silti erilaista.

Hoitajia löytyy eri puolilta Suomea. Minä teen hoitoja Turussa ja minun yritykseni Kehonhuolto-Karelian löydät Kupittaan puiston laidalta. Kansanlääkintäseuran  sivuilta pystyy etsimään paikkakuntakohtaisesti hoitajia ja sieltä löytyy myös lisätietoa paitsi hoidosta, myös koulutuksista, mikäli kiinnostus mahdolliseen omaan kouluttautumiseen heräsi.

Hallitsetko sinä aikaa, vai hallitseeko aika sinua?

Nyt kun kesälomat ovat pääosin takanapäin, koulut alkavat ja syksy on tulossa, monella alkaa erilaiset harrastukset ja arki saattaa muuttua taas kiireiseksi. Toivottavasti ainakin vallitseva tilanne sallii taas harrastusten jatkumisen, maaliskuussahan moni harrastustoiminta loppui kuin seinään, eikä ole kesätaukojen myötä sen koommin alkanut. Tämän hetkisen tiedon mukaan etätyösuositus on loppunut, koulut aloittavat lähiopetuksessa ja yritetään kaikin puolin palata takaisin normaaliin arkeen. Samalla se saattaa tuoda haastetta ajankäyttöön. Kotona ollessa saattoi pistää pesukoneen pyörimään keskellä päivää, työmatkoihin ei kulunut aikaa ja päivää pystyi venyttämään illasta, kun aamuherätys saattoi olla tunnin myöhemmin. Ei tarvinnut kiiruhtaa kaupan kautta kotiin ja siitä samalla vauhdilla jumppatunnille. Kaikki eivät toki jääneet etätöihin ja monen harrastuskin saattaa olla sellainen, että se ei ole aikaan eikä paikkaan sidottu, heidän elämänsä ei ehkä kokenut niin suurta mullistusta aikataulullisesti, mutta suurimmalla osalla kevät kevensi aikataulupaineita.
Nyt kun hulina taas alkaa, miten pysyisi mukana ja saisi arjen aikataulut rakennettua niin, että myös palautumiselle jäisi aikaa. Syksyisin on aina ihanaa aloittaa kaikkea uutta, kokeilla uusia liikuntamuotoja, ilmoittautua kansalaisopiston kielikurssille, on lasten harrastuksia, jolloin pari iltaa viikossa saattaa kulua kentän tai altaan reunalla tai muusiikkikoulun aulassa. Joskus saattaa jopa iskeä ahneus ja joka illalle on jotain ja viikonloputkin menevät pelireissuilla toisella puolella Suomea. Ensimmäiseksi kannattaa miettiä realistisesti, mitä oikeasti haluaa ja mihin oikeasti aika riittää. Joskus vaan on tehtävä valinta jalkapallon ja espanjan kurssin välillä. Pystyisitkö vuorottelemaan kuljettamista jonkun samassa joukkueessa harjoittelevan vanhemman kanssa? Tai ehtisitkö käydä kaupassa sillä välin, kun lapsi on treeneissä? Ja onko lapsi ehdottomasti vietävä harjoituksiin vai pystyisikö hän menemään sinne pyörällä tai bussilla.
Miten saadaan kotiasiat rullaamaan, pyykit pestyä, siivottua ja tehtyä ruokaa, jos kaikki illat menevät harrastusten parissa. Tässä on tietenkin tärkeää, että jokainen osallistuu ja tekee osuutensa. On ehkä helpompi ottaa päivässä 20 minuuttia siivoamiseen, kuin pari tuntia kerran viikossa. Ruokaa voi tehdä kerralla isomman satsin ja vaikka paria eri ruokalajia, niin saa vaihtelua. Ja kyllä, puolivalmisteita on ihan sallittua käyttää! Pakastevihannekset tulee huomattavasti nopeammin, kuin itse pilkkoisit kaiken. Tässäkin tulee vastaan se, että mikä on riittävän hyvä, se riittää. Ei tarvitse olla 100-prosenttisen täydellistä ja kristalliastiat servetteineen joka aterialla, ellei se ole sitten se "sinun juttusi". Muista myös tarkistaan uskomuksesi. Vaikka sinun äitisi odotti lämpimän ruuan kanssa koulusta palaajia, et ole huono vanhempi, vaikka sinä et pystyisi samaan. Nuoret voivat koulusta tullessaan laittaa pyykkikoneen päälle samalla kun tekevät läksyjään. Jos ostaisikin kaupasta kerran tai kaksi viikossa ison satsin, niin mahdollisesti kesken loppuvan maidon voi nopeasti hakea lähikaupasta koiranulkoilutuksen yhteydessä. Toki tässäkin on iso ero, asuuko maalla vai kaupungissa, maalla kun se lähikauppa voi olla 15 kilometrin päässä...
Eli ensin järkevää suunnittelua, onko pakko ehtiä jokaiseen kiinnostavaan harrastukseen? Tarjontaa varmasti riittää laidasta laitaan. Toiseksi suunnitellaan ajankäyttö, kuka tekee, mitä tekee ja milloin tekee. Tässäkin rutiinit pelastavat paljon, käydään aina keskiviikkoisin kaupassa, teini pesee aina perjantaisin koneellisen pyykkiä, kun koulussa on lyhyt päivä, jokainen huolehtii omat vaatteensa pesuun jne. Muuten voi helposti käydä niin, että huomataan keskiviikkoiltana, että jääkaappi on tyhjä ja tortaiksi pitäisi saada eväät töihin ja illalla on jokaisella jotain menoa, eikä kukaan ehdi silloinkaan kauppaan. Paitsi että se kiristää pinnaa, tarkoittaa se myös usein sitä, että työmatkalla haetaan nopeasti jokin ylihintainen salaatti töihin, syödään pelkkää leipää pahimpaan nälkään tai haetaan pikaruokaravintolasta jotain. Kannattaa myös muistaa armollisuus itseään kohtaan. Näin käy varmasti jokaiselle silloin tällöin, mutta jos se on jokaviikkoista, rutiinit voivat kaivata vähän hiomista. Miten sinä aikataulutat arkesi, vai aikataulutatko mitenkään?

Laita rahat riittämään

Viime viikolla puhuttiin rahasta, jatketaan aiheesta hieman vielä tällä viikolla. Nyt siirrytään sanoista tekoihin, eli miten sitä omaa taloudellista tilannetta voisi parantaa. Viittasin myös viime viikolla Sanna Kinasen budjettimalliin, joka on loistava apuväline talouden tasapainottamiseen, käyn sitäkin nyt siis tarkemmin läpi.
Ihan ensiksi on kuitenkin selvitettävä, paljonko rahaa on tulopuolella ja paljonko menopuolella. Tulopuolihan on se, paljonko kuukaudessa talouteen tulee rahaa palkan, eläkkeen, tukien, yrityksen tai jonkun muun tulonlähteen kautta. Ja menopuoli tietysti, mitä menee laskuihin, asumiseen, ruokaan, autoon, vakuutuksiin jne. Menopuolella saattaa olla pakollisten kulujen lisäksi myös ei-pakollisia kuluja ja niiden välinen raja on joskus vähän häilyvä. Jokaisen onkin itse määriteltävä, onko kulu pakollinen vai ei. Esimerkkinä tästä voi olla vaikkapa kuntosali, toiselle se on pakollinen kulu, jolla ylläpidetään työkykyä, jollekin se on harrastus, jollekin täysin turhanpäiväinen asia.
Pakollisten menojen osuus koko potista saisi olla 55 %. Eli tähän lokeroon pitäisi mahtua kaikki kulut, jotka olet määritellyt pakollisiksi. Jos tästä kategoriasta löytyy vaikkapa suoratoistopalveluja ja prosenttiluvut paukkuvat pahasti yli, on se mietinnän paikka. Pitää myös muistaa laskea mukaan esimerkiksi auton huoltokulut, auton ollessa pakollinen, vaikka ne eivät joka kuukausi tulekaan maksuun.
10 % pitäisi saada säästöön puskuriin, jotta taloudessa on liikkumavaraa, jos tuleekin jokin isompi, yllättävä tai vaikka suunniteltukin hankinta. Koronakevät osoitti hyvin sen, miten nopeasti tilanteet voivat muuttua ja varmana pidetty palkkatulo voikin yhdessä yössä muuttua pienemmäksi työttömyyskorvaukseksi, jonka saaminen hakuprosessien jälkeen voikin kestää yllättävän kauan. 10 % opiskeluun, tämä voi herättää kummastusta. Miksi pitäisi opiskella, kun on työpaikka ja varma toimeentulo? Esimerkiksi siksi, että seuraava 10 % on "korvamerkitty" sijoittamiseen ja harva meistä osaa sitä ilman, että sitä vähän opiskellaan. Miksi sitten pitäisi sijoittaa? Eikö se ole varmin tapa menettää kaikki rahansa ja paljon kannattavampaa on pitää ylimääräiset visusti pankkitilillä? Tämä on uskomus ja uskomuksia olen käsitellyt myös aiemmissa teksteissäni. Sijoittaminen säästämisen sijaan kannattaa siksi, että pitkäaikaisella, järkevällä ja oikein hajautetulla sijoittamisella on mahdollisuus saada tuottoa, sekä korkoa korolle, kun taas säästössä olevien rahojen kanssa inflaatio syö rahan arvoa ja koska tällä hetkellä säästötilien korot ovat lähellä nollaa, säästöjen kasvu on mahdotonta. Osakkeet saattavat pelottaa monia, on muistettava, että sijoittamista voidaan tehdä myös vaikkapa kultaan. Sitäpaitsi monet sijoittavat osakkeisiin ajattelematta, että sijoittavat osakkeisiin. Kun ostat esimerkiksi kerrostalohuoneiston, et omistakaan niitä seiniä ja lattioita vaan niiden hallintaan oikeuttavia osakkeita.
10 % tuloista saa mennä hurvitteluun, mikä sinulle on tärkeää. On se sitten jokin harrastus, ulkona syöminen, rakennekynnet, Netflix tai vaikka kaikki nämä, jos ne mahtuvat 10 % sisään. Sitten on vielä jäljellä 5 %. Laita tämä hyväntekeväisyyteen, johonkin sinulle tärkeään kohteeseen. Miksi? Se tuo sinulle vaurauden tunnetta ja hyvä palaa hyvän luo, saat sen aina takaisin jossain muodossa, usko pois! Ei liene sattumaa, että käsittämättömiä summia tienaavat laulajat ja elokuvatähdetkin laittavat siivun hyväntekeväisyyteen.
Entä sitten, jos omat rahat eivät mitenkään riitä, kuin välttämättömään? Eletään kädestä suuhun, puskurirahastoon ei kertakaikkiaan riitä rahaa, saati että vielä lahjoittaisi rahaa pois. Karkeasti sanottuna, vaihtoehdot ovat kulujen pienentäminen tai tulojen kasvattaminen. Ensimmäinen askel on tarkat laskelmat, mitä tulee, mitä menee, eli tiliotteet ja kuitit esiin! Jos sinulla ei ole vanhoja kuitteja, voit aloittaa tästä päivästä eteenpäin. Ruutuvihko tai excel-taulukko esiin ja siihen kaikki rahaliikenne. Sitten tarkastellaan, ovatko kaikki kulut varmasti pakollisia. Jos asumiskulut ovat kovin isot, onko kyseinen asunto välttömätön, vai voisiko asua edullisemassa? Osaatko ajatella niin pitkälle, että "turhat" tavarat vievät neliöitä ja neliöt maksavat? Tai lähde liikkeelle pienemmästä, otatko töihin eväät vai käytkö ruokalassa tai ravintolassa, tutkailetko kaupassa hintoja tai punaisia lappuja. Toinen vaihtoehto on tulojen kasvattaminen. Yksi tapa on yrityksen perustaminen, voit toiminimen alla tehdä rajattomasti asioita laidasta laitaan ja saat ostoista veroetuja. Näinä päivinä uutisista tulee jatkuvasti, että marjat ja sienet uhkaavat jäädä metsään poimijoiden puutteessa. Monet saavat lisätuloa verkostomarkkinoinnista, yritykset saattavat tarvita someammattilaista, keinoja kyllä löytyy. Saadessasi jotain tukea, muista kuitenkin ottaa selvää tulorajoista, ettei toisaalta saatu lisähyöty syö toista tulonlähdettä. Tai voit tehdä niinkin, että karsit kotoasi turhia tavaroita, myyt ne kirpputorilla ja saatatkin mahtua pienempiin neliöihin. Tämä on se kohta, jossa kannattaa käyttää luovuutta, monia juttuja pystyy tekemään vaikka kotoa käsin, sivutoimisena, tunti siellä, toinen täällä. Viimeksi jo mainostin Sanna Kinasen valmennuksia, yksi pienen budjetin valmennus on Kuukauden rahatreeni, jossa syvennetään budjettimallia ja neuvotaan kädestä pitäen sen toteutus, hinta treenille on vain 19 euroa. Suosittelen ehdottomasti! Ja kyllä, menemällä sivuni linkkien kautta Sannan sivuille, saan suosittelijana pienen komission. Siinä yksi esimerkki lisätuloihin, affiliate-, eli suosittelijamarkkinointi.

Puhutaanko rahasta?

Onko sinun helppo puhua rahasta muiden kanssa? Jos varallisuutta on kertynyt, pidetäänkö siitä puhumista kerskailuna tai onko vähemmillä rahoilla eläminen jotenkin häpeällistä? Pari viikkoa sitten kirjoitin tekstin uskomuksista ja raha-asioihin, jos mihin, uskomuksia liittyy paljon.
Mieti hetki, miten lapsuudenkodissasi on puhuttu rahasta, mistä ja millaiseksi rahankäyttäjäksi sinä olet oppinut, miten suhtaudut rikkaisiin, miten köyhiin. Ajatteletko olevasti sidottu palkka- tai muun saamasi tulon tarjoamaan elintasoon vai uskoisitko, että aivan pienillä muutoksilla voisit päästä aivan toisenlaiseen lopputulokseen?
Monissa parisuhteissa ja perheissäkään ei oikein osata puhua rahasta. Joskus on ehkä päätetty, että kaikki kulut maksetaan tasan puoliksi tai molemmat laittavat joka kuukausi tietyn summan yhteiselle tilille, josta maksetaan asumiskulut ja ruokahuolto. Mutta kuuluuko molempien laittaa tilille sama rahamäärä, vaikka toinen tienaisi paljon vähemmän, vai jyvitetäänkö rahasumma tulojen mukaan? Entä, kun toinen jää äitiyslomalle, sairastuu tai joutuu työttömäksi, miten kulut silloin jaetaan. Puhumattakaan tilanteesta, jossa kulutustottumukset ovat aivan erilaiset tai toisella on ongelmia pelaamisen tai alkoholin kanssa.
Tässä, kuten niin monessa muussakin asiassa, hyvä valmistautuminen ja suunnittelu auttavat paljon. Mietitään mahdollisia tilanteita etukäteen ja ennen kaikkea, uskalletaan puhua. Tai jos yksineläjänä olet itse vastuussa taloudestasi, tietäisit, mihin rahasi kuluvat ja mistä saat rahat uuteen pesukoneeseen vanhan hajottua. Yksi mahdollinen tapa on Bisnesnainen Sanna Kinasen budjettimalli, jossa rahat "korvamerkitään" tietyn käyttötarkoituksen mukaan. Lyhykäisyydessään, kuukauden tuloista 55 % menee pakollisiin kuluihin, 10 % puskurirahastoon, 10 % opiskeluun, 10 % sijoituksiin, 10 % huvitteluun ja 5 % hyväntekeväisyyteen. Aihe on laaja ja tulen palaamaan siihen myöhemmin ja avaan aihetta paremmin, mutta mikäli haluaisit jo nyt alkaa järkevöittämään talouttasi, pääset opiskelemaan budjettimallia tästä. Sanna itse on oiva esimerkki siitä, miten sairaanhoitaja pystyy budjettimallin avulla vaurastumaan ja elämään unelmiensa elämää ilman, että raha tai sen puute estää unelmien toteutumisen. Menemällä linkin kautta Sannan sivulle, minä saan suosittelijana välistä pienen komission.

Montako tuntia nukuit viime yönä?

Jos arkesi on kiireinen ja tuntuu, että vuorokaudessa ei ole riittävästi tunteja, mistä asiasta tingit ensimmäisenä? Pahoin pelkään, että siitä, mistä on "helpoin" tinkiä, yöunesta. 
Aikuisen unentarve on keskimäärin 7 - 9 tuntia yössä. Toki on niitä, joilla se on huomattavasti tätä lyhyempi tai pidempi, mutta tällaisten ihmisten osuus on vain muutamia prosentteja. Yli 90 % siis kuuluu siihen porukkaan, joiden pitäisi nukkua noin kahdeksan tuntia joka yö. Montakohan prosenttia oikeasti malttaa mennä riittävän ajoissa petiin?
Monet ajattelevat, että kuittaavat viikonloppuna viikolla kertyneet univelat ja nukkuvat silloin pidempään. Terveyden kannalta se ei kuitenkaan ole ihan niin yksioikoista. Vaikka satunnaiset huonosti nukutut yöt tai liian lyhyeksi jäävät yöunet ovat varmasti jokaiselle tuttuja, eivätkä vielä terveyteen juuri vaikutakaan, säännöllisesti univelkaa kerryttävä huonontaa paitsi omaa elämänlaatuaan myös altistaa itsensä monille sairauksille ja tapaturmille.
Lyhyellä tähtäimellä ongelmaksi saattaa muodostua esimerkiksi huonot valinnat syömisten suhteen. Väsynyt keho huutaa nopeita hiilihydraatteja ja rasvaista ruokaa ja pahimmillaan uni- ja energiavajetta yritetään korjata energiajuomilla. Liikunta ei huvita tai jos liikkumaan mennäänkin, erilaiset nyrjähdykset, venähdykset ja kaatumiset ovat todennäköisempiä, kuin hyvien yöunien jälkeen. Pidempikestoisessa univajeessa mukaan astuvat jo vakavammat seuraukset, kuten sydän- ja verisuonisairaukset, naisilla kasvaa rintasyövän riski, puhumattakaan mielenterveyden ongelmista. Pahimmassa tapauksessa totutaan ainaiseen väsymykseen niin, ettei siihen edes kiinnitetä huomiota, pidetään sitä elämään kuuluvana asiana ja yritetään vaan selviytyä päivästä toiseen.
Miksi emme sitten nuku? Jollekin saattaa myöhäisillan elokuva olla unta tärkeämpi, joku toinen jumittuu nettifoorumeille, kolmas haluaa hetken itselleen lasten mentyä nukkumaan, sitten on vielä se porukka, joka ei pysty nukkumaan, vaikka haluaisi. Jotkut ovat ajautuneet kierteeseen, jossa väsymykseen juodaan pannukaupalla kahvia pitkin työpäivän, päivällä syödään huonosti, jos ollenkaan ja illalla ei sitten olekaan energiaa muuhun kuin tv:n katseluun. Nukkumaan mennessä seuraavan päivän työasiat pyörivät mielessä, nukahtaminen on vaikeaa ja uni levotonta, eikä palautumista tapahdu. Kello soi aamulla liian varhain ja sama kierre jatkuu. Miten kierre sitten katkaistaan? Yllättävää kyllä, aamun ja päivän aikaisilla toimilla ja tietysti sillä, että unelle annetaan se arvo, joka sille kuuluu. Arvottaa unen Facebookin tai televisio-realityjen yläpuolelle. Kun aloittaa aamun hyvällä aamupalalla, muistaa pitää työpäivän aikana taukoja (joita ei vietetä somea päivittäen), syö3 - 4 tunnin välein ja juo jo iltapäivällä päivän viimeisen kahvikupillisen ollaan jo pitkällä. Työpäivän jälkeen on hyvä käydä ulkoilemassa tai liikkumassa, syödä hiilihydraattia sisältävä iltapala ja rauhoittua sitten vaikka kirjan ääreen. Ja kun tuntuu, että silmäluomet alkavat painaa, on aika siirtyä peiton alle.
Ihmisellä on noin 1,5 tunnin välein "helpon nukahtamisen aika". Jos tuntuu, että illalla on vaikeuksia nukahtaa, voi yrittää hyödyntää tätä aikaikkunaa. Se toimii yksinkertaisesti niin, että jos huomaat esimerkiksi klo 18.30 itsesi väsyneeksi ja haukottelet, tiedät että aikaikkuna on auki. Seuraava hetki, jolloin nukahtaminen on helpompaa, on noin klo 20, sitten 21.30 jne. Lisää hyvästä unesta ja vinkkejä nukahtamiseen löydät Uniliiton sivuilta.
Nuku hyvin ja nauti paremmasta jaksamisesta ja elämänlaadusta!

Näkökulman vaihto

Kun kaksi ihmistä seisoo vastakkain ja toinen piirtää maahan numeron kuusi, mitä toinen näkee? Aivan oikein, numeron yhdeksän. Se, mitä näemme ja koemme ei ole absoluuttinen totuus, se on vain meidän näkemyksemme asiasta, joka pohjautuu historiaamme, uskomuksiimme, toiveisiimme ja automaattiseen ajatteluumme.

Kuten muistatte, kesäkuussa oli "hirmuhelteet", parhaimmillaan yli +30 °C. Ja minä olin töissä. Suunnittelin, että kun loma alkaa heinäkuussa, pääsen kiertämään eri hiekkarantoja, uimaan, SUP-lautailemaan, istun kiireetöntä iltaa terassilla, reissaan kesäkohteesta toiseen ja syön litratolkulla jäätelöä. Kaikki suunnitelmat oli tehty helleilmoille.
Mies aloitti lomailunsa viikkoa aikaisemmin ja heti hänen lomansa alkaessa muuttuivat ilmat epävakaisiksi ja viileiksi ja sama jatkui minun lomallani. Olin todella, todella pettynyt ja manasin huonoa ilmaa ja huonoa tuuriani ilman suhteen.
Muutaman päivän huonoa ilmaa kirottuani sisuunnuin. Onko ilma oikeasti huono? Millä mittapuulla? Ilman ollessa viileämpi jaksan paremmin liikkua, yöt eivät ole tuskaisen hiostavia ja sade ei edes ole jatkuvaa, vaan lähinnä kuurotyyppistä. Väliin mahtuu aurinkoa ja olihan sade hyvä syy mennä ostamaan uusi sadetakki ja saappaat, joita viimeistään syksyllä taas kuitenkin tarvitaan. Rakastan lukemista ja ristikoiden tekoa, joten nyt on aikaa sitten niille! Tottapuhuakseni uiminen luonnonvesissä on minusta jopa hieman epämiellyttävää, koska en näe pinnan alle. SUP-lautailua olen kokeillut kerran, kovan tuulen vuoksi en saanut siitä mitään kiksejä ja jäätelöä voi syödä säällä kuin säällä.
Tätä kirjoittaessani on lomaa vielä yli 2 viikkoa jäljellä, ilmat voivat olla mitä tahansa. Hyviä tai huonoja, riippuu katsantakannasta.

Uskomukset

Uskomukset - totta vai tarua? Mitä ne ovat? Ne ovat opittuja tapoja ajatella asioita, eivätkä todellakaan aina totta. Mihin sitten voi uskoa, jos ei voi uskoa omia ajatuksiaan?
Alle 7-vuotiaat lapset ovat kuin pesusieniä imemään oppeja vanhemmiltaan, isovanhemmilta ja muilta heitä hoitavilta ihmisiltä. He eivät myöskään vielä osaa suodattaa tietoa, vaan herkästi ottavat totena kaiken, mitä  kuulevat. Ja hehän kuulevat, vaikka välillä tuntuu, ettei heillä ole korvia ollenkaan. Jos olet vaikka lapsena kaatunut pyörällä, on äitisi saattanut sanoa, että oletpas sinä nyt kömpelö. Ja tämä on iskostunut mieleesi niin, että kaikki urheiluun viittavakin on tuntunut siitä asti tympeältä.
Tämä on ehkä hyvinkin yksinkertaistettu esimerkki, mutta auttaa sinua saamaan ajatuksesta kiinni. Voisit olla liikunnallisesti hyvinkin lahjakas ja osaava, mutta tämä uskomus, jota pidät totena, pitää huolen siitä ettet edes yritä. Missä muussa asiassa olet uskomustesi vallassa?
Miten sinä tänä päivänä suhtaudut vaikkapa rahaan? Säästätkö visusti joka pennin vai polttelevatko eurot niin kauan taskussasi, kunnes ne on tuhlattu? Mistä olet tällaisen tavan oppinut?
Meillä on todella paljon uskomuksia, olemme yksinkertaisesti tottuneet ajattelemaan tietyllä tavalla. Uskomuksiaan kannattaa kuitenkin välillä vähän tuuletella, jottei turhaan "pienennä" elämäänsä. Jotta ei turhaan tyydy liian vähään vain siksi, ettei ole tullut ajatelleeksikaan, että toisinkin voisi toimia. Mistä unelmoit ja mikä estää sinua saavuttamasta unelmasi? Ettei vaan joku olisi joskus pitänyt ajatusta mahdottomana ja tuhoon tuomittuna, miksi edes yrittää? Siksi, että mikään ei estä sinua uskomasta toisenlaiseen lopputulokseen ja onnistumasta!

Minun polkuni

Minun polkuni kolmivuorotyötä tekevästä tehdasduunarista hyvinvointialan yrittäjäksi ja bloggaajaksi on ollut paitsi paikoin kuoppainen, myös opettanut minulle paljon itsestäni. Tiedän nyt, että erityisherkkänä ihmisenä iso työyhteisö, tehtaan kirkkaat valot ja meteli yhdistettynä epäsäännölliseen työaikaan saavat minut väsymään, uupumaan ja voimaan kaikinpuolin huonosti. Se aika kuitenkin avasi myös paljon ovia, joista hyödyn tänäkin päivänä ja mahdollisti rahallisesti kouluttautumisen niin hierojaksi kuin kalevalaiseksi jäsenkorjaajaksi ja personal traineriksikin.

Työ myös mahdollisti sen, että pystyin vapaahetoistyössä auttamaan ihmisiä eräässä monista puhelin- ja nettiauttamista tarjoavista tahoista, saamaan sitä kautta koulutusta vertaistukijan ja vierelläkulkijan rooliin. Valmistuttuani hierojaksi perustin oman yritykseni Kehonhuolto-Karelian vuonna 2017. Jonkin ajan kuluttua huomasin ihmisillä olevan kehonhuollon lisäksi tarve myös mielenhuollolle ja näin syntyi nettiystävä-palvelu, joka pohjautuu aikaisemmin vapaaehtoisena tekemääni työhön.

Kirjoittamaan opin 6-vuotiaana ja siitä asti olen kirjoittanut. Päiväkirjat ovat kulkeneet mukanani koko elämäni ajan ja niihin kirjoittaminen on auttanut selvittämään mieleni solmuja. Nuorempana kirjoitin paljon runoja ja joskus pikku tarinoitani julkaistiin jopa nuortenlehdissä. Nyt on tullut aika laittaa kirjoitukset järjestykseen ja siihen tarpeeseen syntyi Mielen maisemissa -blogi, jonka tarkoitus on saada sinut tuulettamaan uskomuksiasi, antaa vinkkejä kehon- ja mielenhuoltoon ja yksinkertaisesti auttaa sinua voimaan paremmin ja luomaan sinut ja elämäsi juuri sellaiseksi, kuin ne haluat.

Ihmelääke

Lääkärit ovat alkaneet kirjoittaa reseptejä uuteen ihmelääkkeeseen, lihaskuntoharjoitteluun. Miten niin uuteen, ikivanha keksintöhän se on.

Vaikka keksintö on ikivanha, lääkkeenä täysin ilmainen ja haittavaikutukseton, sitä voi ja kannattaa nauttia ennaltaehkäisevästi, monet ihmiset silti jättävät sen "ottamatta". Sitä on tarjolla monessa eri muodossa, voit tehdä sitä kotona kehonpainolla tai puolen litran vesipulloilla, voit laittaa reppuun pari kirjaa ja käyttää sitä liikuntavälineenä. Jos olet ulkonaliikkuvaa tyyppiä, kaupungeista löytyy ulkokuntosaleja, maaseudultakin varmasi kiviä, joiden päälle voi nousta tai puunrunkoja, joita vasten punnertaa.

Kuntosaleja löytyy myös niin kaupungeista kuin maaseuduiltakin, kansalaisopistot järjestävät edullisia vuosimaksullisia jumppia lähikoululla ja pienellä etsiskelyllä löytyy kovemman harjoittelun ystäville toiminnalliseen harjoitteluun keskittyviä saleja ja crossfit-boxeja.

Jos varsinainen treeni ei ole sinun juttusi, on tottakai mahdollista harjoittaa lihaskuntoa myös ihan arkiaskareissa, halkojen hakkaamisen ja vaikka puutarhanhoidon muodossa. Pääasia, että lihakset joutuvat oikeasti töihin.

Kuulen monesti ihmisiltä, että kävellään kyllä paljon, mutta lihaskuntoharjoittelu ei maistu. Ja varsinkin naisilta kuuluu myös mielipidettä, että ne isot lihakset eivät ole kovin kauniit.

Ensin iso plussa niille, jotka kävelevät! Koska on paljon niitä, jotka eivät tee edes sitä. Kävely on kestävyyskunnon kannalta mitä parhainta liikuntaa, sen voi aloittaa kotiovelta ilman sen kummempia varustehankintoja. Se on nivelille lempeää, joten vaikka ikä tai kilot painaisivat, loukkaantumisriski on äärimmäisen pieni.

Miksi pelkkä kävely tai edes juoksu, ei sitten riitä?

Ihan fysiologisesti ajatellen lihaksemme pitävät meidät kasassa. Siksi näiden lihasten nimikin on luurankolihakset. Ihmisillä on myös muita lihaksia, mutta me keskitymme nyt vain näihin luurankolihaksiin, jotka kasvaessaan muuttuvat muskeleiksi.

Lihakset siis pitävät meidät kasassa ja mitä vahvemmat lihakset, sitä paremmin pysymme kasassa. Uusimpien tutkimusten mukaan esimerkiksi polvileikkaukset ovat todettu isossa osassa turhiksi, koska samaan tai usein jopa parempaan tulokseen päästään pelkästään polvea ympäröivien lihasten harjoittelulla. Leikkaus on aina riski ja onnistuessaankin se vaatii hyvän jälkihoidon, joka valitettavan usein unohtuu. Tällöin potilas saattaa olla jopa sitä mieltä, että leikkaus on epäonnistunut.

Lihasmassa vähenee iän myötä, ellei lihasta harjoiteta. Väheneminen alkaa jo kolmekymppisenä kiihtyen sitä mukaa, mitä vanhemmaksi eletään. Vahva lihasmassa suojaa myös luitamme sekä osteoporoosilta eli luukadolta, että kaatumisen myötä tapahtuvilta murtumilta. Vahvalla lihasmassalla ei tässä yhteydessä tarkoiteta mitään "bodarin" lihasmassaa, vaan ihan normaalia, hyväkuntoista lihaksistoa.

Normaalissa arkipuuhastelussa lihaksisto pysyy sen verran hyvässä kunnossa, että mitään dramaattista huononemista ei tapahdu, mutta lihaksiin ei myöskään kerry yhtään reserviä sen varalta, että jotain tapahtuu. Nuoren, hyväkuntoisenkin lihakset surkastuvat muutamassa viikossa täydellisessä vuodelevossa siihen kuntoon, että jos sieltä pitäisi yht´äkkiä nousta seisomaan, se ei onnistuisi.

Jos nuoren ihmisen lihakset surkastuvat noin nopeasti, voidaan vaan kuvitella, mitä se on iäkkään lonkkaleikkauspotilaan kohdalla. Hyvin monet iäkkäät ihmiset, jotka makaavat hoitolaitoksissa, makaavat siksi, että heidän lihaksensa eivät enää jaksa kannattaa heitä. Tottakai on myös olemassa sairauksia, jotka estävät liikkeelle lähdön, mutta hyvin monissa tapauksissa taustalla on loppujen lopuksi se, että lihakset eivät ole riittävän vahvat.

Työikäiset ihmiset taas valittelevat, että niska-hartiaseudun lihakset ovat aivan jumissa, varsinkin jos työskennellään paljon tietokoneella ja vapaa-aikakin kuluu kännykkää selaillessa.  Lihakset ovat jumissa, koska ne eivät saa liikuntaa, ne ovat heikossa kunnossa ja usein vielä jatkuvasti venyttyneessä tilassa. Jumi tarkoittaa suomeksi lihaksen heikkoa aineenvaihduntaa ja verenkiertoa, kun liikkeen kautta tapahtuva tietynlainen pumppaava vaikutus puuttuu.

Hyvät lihakset ovat avainasemassa myös monien sairauksien ehkäisyssä. Jopa yhteys alzheimerin ja huonon lihaskunnon välillä on löydetty. Lihakset siis saattavat jopa ehkäistä sairauksia tai vähintäänkin nopeuttavat ja helpottavat toipumista.

Miten lihasta sitten pitäisi harjoittaa? Yksinkertaisesti, riittävällä vastuksella. Riittävä vastus taas määräytyy lähtötilanteen mukaan sekä sen, mitä tavoitellaan. Jos tavoite on nuo edellä mainitut terveysseikat, saa oman kehon painolla  aikaan jo vaikka mitä. Pitää muistaa, että teetpä sitten millä metodilla hyvänsä, tärkeintä on harjoittaa kehoa monipuolisesti. Näin vältytään ylikuormitukselta ja loukkaantumisilta, kehoon ei tule lihasepätasapainoa ja yksinkertaisesti hyöty on kaikkein paras.

Tässä kohtaa haluan myös huomauttaa, että ihan rohkeasti saa ja pitää tehdä isollakin vastuksella, kukaan ei vahingossa muutu jättimäiseksi lihaskimpuksi. Se vaatii vuosien työn, todella yksityiskohtaiset treeni- ja ruokavaliosuunnitelmat, kausijaksotukset lihaksen kasvatukseen ja taas rasvanpolttoon.

Monet kaihtavat turhaan kuntosaliharjoittelua, osa juuri lihasten liian kasvun pelossa, osa siksi, ettei oikein tiedä, miten salilla toimitaan tai joku että katsoo pitkään. Niinkuin tuli todettua, lihas ei vahingossa pääse kasvamaan kohtuuttomiin mittoihin. Kuntosalilla on avulias henkilökunta, joka kyllä neuvoo, miten toimitaan. Monissa paikoissa ohjelman teko ja ohjaus kuuluvat tervetuliaispakettiin. Kukaan ei katso sinua pitkään tai ainakaan arvostelevasti. Kerron sinulle suuren "salisalaisuuden": ne muut ovat niin keskittyneitä omaan treeninsä ja useimmat kuuntelemaansa musiikkiin, että he tuskin edes huomaavat sinua.

Laitteilla harjoittelu on turvallista ja niistä kannattaa aloittaa. Laitteillakin voi toki harjoitella väärin, mutta tällöin kyse on usein siitä, että ei osata aktivoida oikeaa lihasta. Hieman pidemmälle ehtineiden kannattaa ehdottomasti siirtyä ns. vapaisiin painoihin ja moninivelliikkeisiin. Jos nämä sanat jo kuulostivat vieraalta kieleltä, kannattaa kysäistä henkilökunnalta vinkkiä.

Yhtäkaikki, teetpä sitten kotona reppu selässä kyykkyä tai salilla maksimipainoilla maastavetoa, voit onnitella itseäsi. Olet juuri sysännyt tuki- ja liikuntaelinvaivoja, sydän- ja verisuonisairauksia, alzheimeria ja monia muita vaivoja vuosilla eteenpäin.

Iloa treeneihisi!

Vain yksi voi olla paras

... mutta jokainen on hyvä jossain. Ainakin riittävän hyvä. Ja se riittää!

Kaikki, ainakin raskaamman musiikin ystävät, tietävät yhtyeen nimeltä Metallica. Yhtye on kiertänyt maailmalla neljänä vuosikymmenenä, myynyt miljoonittain levyjä, konsertit isoilla areenoilla myydään loppuun sekunneissa. Saavutuksia, joita ei käy kiistäminen ja joihin hyvin, hyvin harva yltää.

Heidän täytyy olla poikkeuksellisen lahjakkaita muusikoita yltääkseen moiseen saavutukseen. No, ketkä genreä seuraavat, tietävät, että asia ei ole ihan niin. Yhtye on varsinainen ongelmamagneetti. Kautta vuosien on yhtyeen jäseniä  ollut koukussa niin huumeisiin kuin alkoholiinkin, basistin paikka on ollut varsin tuulinen ja rumpalin soittotaito on asiasta jotain ymmärtävien joukossa lähinnä vitsi, näin muutaman ongelman mainitakseni.

Silti he yltävät valtaviin saavutuksiin.

Oletko sinä joskus tuskaillut osaamattomuutesi kanssa? Ehkä jopa ajatellut, että olet maailman huonoin jossain asiassa. Joskus, kun asiat oikein hakkaavat vastaan, saatat jopa ajatella, että olet vaan niin tyhmä, ettet voi edes oppia.

Kuten itsekin tiedät, tämä ei ole totta. Jos et osaa jotain asiaa, se johtuu vaan siitä, että sitä ei ole ehkä koskaan sinulle opetettu. Tai et ole harjoitellut riittävästi. Eivät ne kaikkein lahjakkaimmatkaan muusikot, urheilijat tai minkään muunkaan alan huiput ole sitä sattumalta. Siellä on taustalla tuntien päivittäinen harjoittelu. Jotain pienen pientä nyanssia saatetaan hioa kyllästymiseen asti ja sen yli.

Missä menee raja, kuinka paljon voi ja kannattaa harjoitella? Jos haluat maailman parhaaksi viulistiksi, kannattaa ja pitää harjoitella paljon, erilaisia harjoitteita, saada oppia mestareilta ja kaikkea muuta, mistä minulla ei ole hajuakaan. Aikaa ja rahaa säästämättä. Mitään takeita siitä, että olisit joskus maailman paras viulisti kaikesta harjoittelusta huolimatta, ei silti ole. Miten edes parhaus määritellään?

Jos olisitkin paras, se ei tarkota, että voisit jäädä lepäämään laakereillesi, tai oletkin äkkiä vaan toiseksi paras. Tai romahdus voi olla suurempikin. Oikealta ja vasemmalta menee ohi nuorempia, lahjakkaampia, vielä enemmän harjoittelevia soittajia. Hetken menestys varmasti on taattua, mutta onko se sitä vielä viiden vuoden päästä.

Voit olla myös ihan tavallinen tallaaja, keskivertotyyppi ja silti saada menestystä. Sekä rahallista, että ammatillista. Sillä "kentällä" on myös huomattavan paljon paremmin tilaa temmeltää.

Omissa töissäkin kannattaa muistaa, että aina ei tarvita sitä ihan viimestellyintä, täydellistä suoritusta, vaan on paljon tilanteita, joissa 8+ on täysin riittävä arvosana.

Ei huippujalkapalloilijakaan ole välttämättä kovin hyvä leipuri. Se ei johdu siitä, että hän olisi tyhmä, vaan siitä, että hän ei ole tullut koskaan pahemmin leiponeeksi. Hän on leipomiselta säästyneen ajan treenannut jalkapallossa tarvittavia taitoja. Tai vaihtoehtoisesti huolehtinut palautumisesta, joka toki on yksi treenaamisen osa-alue.

On myös tärkeää osata erottaa ne asiat, joihin kannattaa panostaa ja joihin ei. Jos kampaaja  hiuksia leikatessa tekee heikkoa jälkeä, loppuvat pian asiakkaat. Mutta sillä ei ole leikkauksen lopputuloksen kannalta paljonkaan väliä, onko kahvihuoneen mukit järjestetty värien mukaan. Hänen ei myöskään tarvitse olla kaupungin paras kampaaja, kunhan hän on luonteeltaan asiakaspalvelija, hänen luokseen on helppo tulla ja hänen ajanvarauksensa toimii asiakaslähtöisesti.

Joku muu voi olla hiustenleikkuussa paljon häntä parempi, mutta jos hänen löytämisensä on työn ja tuskan takana, hakukone ei häntä löydä, eikä liiketilan ikkunassakaan ole yhteystietoja, taito menee hukkaan. Tai hän on likaisissa vaatteissa toimiva tyyppi, joka ärähtelee asiakkaan kysymyksille ja toiveille, saattaa hyvin olla, että hänen luokseen ei toiste mene, vaikka itse leikkaus on oikein onnistunut.

Mihin sinun kannattaa elämässäsi panostaa, minkä voi hoitaa puoliteholla ja minkä asian voi surutta jättää joko kokonaan hoitamatta tai vaikka ulkoistaa ammattilaiselle. Monenkaan pienyrittäjän ei kannata tuhrata aikaa kirjanpidon tekemiseen, vaikka se aina kirjanpitäjän laskun tullessa voi siltä tuntuakin. Se, jos mikä, on kulu, joka maksaa itsensä monin verroin takaisin. Olettaen, että kirjanpitäjä on päättänyt panostaa kirjanpidon tekemiseen, eikä johonkin muuhun.

Panostaminen siihen, mikä panostamista vaatii ja vähemmän huomion antaminen sille asialle, mikä ei ole niin olennaista, säästää myös ylimääräiseltä stressiltä. Työ tuntuu mukavalta ja kivalta tehdä. Mikä sinun elämässäsi voisi kaivata "uudelleenorganisointia"?





Mitä mieltä sinä olet rahasta, oletko kiinnostunut taloudestasi, tiedätkö minne rahasi kuluvat?

Hyvin usein uuden edessä automaattinen reaktiomme on, että en pysty. Eihän se käy, koska... ei minulla ole rahaa, en minä osaa, ei se ole minua varten ja mitä naapuritkin sanovat.