En pysty. Vai pystynkö?

04.05.2020

Pystyn.


Hyvin usein uuden edessä automaattinen reaktiomme on, että en pysty. Eihän se käy, koska... ei minulla ole rahaa, en minä osaa, ei se ole minua varten ja mitä naapuritkin sanovat.

Oletko ihan varma, ettet pysty vai tyydytkö helppoon ratkaisuun? Helppoon sen suhteen, että se ei vaadi sinulta mitään. Helppoon siksi, että se on tuttu. Helppo ratkaisu on ihan hyvä ratkaisu silloin, jos aidosti on tyytyväinen olotilaansa, helppouteen, mutta jos kuitenkin kaipaisit elämääsi jotain muuta, mitä se sinulta vaatisi? Tämä on se hetki, kun ensimmäiset luovuttavat.

Eri ihmisillä on tietysti eri kiinnostuksen kohteet ja sen kivan jutun eteen saatetaan nähdä vähän enemmän vaivaa, käytetään helpommin rahaa, eivätkä naapuritkaan sano mitään. Mutta jos kyse on elämänmuutoksesta, työpaikan vaihdosta, puolen vuoden ulkomaanmatkasta tai oravanpyörästä hyppäämisestä ja muutosta ulkosaaristoon, alkaakin mieli tuottaa "niin, niin, mutta, kun..." -ajatuksia.

Joku ne kuitenkin aina toteuttaa. Jollain on samanlaisia unelmia, kuin sinulla ja se joku toteuttaa ne. Miten? Elämän realiteetit ovat pohjimmiltaan aika samanlaisia, on pieniä lapsia ja asuntolainoja, ikääntyvät vanhemmat tai ei vain ole aikaa. Miten toiset pystyvät silti toteuttamaan unelmansa?

Oletko koskaan miettinyt, mitä se toinen on uhrannut unelmansa eteen? Se toinen on halunnut jotain asiaa niin kovin, että se on alkanut toimia, se on selättänyt ne "mutta kun" -ajatukset sillä, että se on tehnyt suunnitelman.  Se toinen on pilkkonut suunnitelmansa riittävän pieniksi palasiksi, jotta ne on mahdollista toteuttaa. Se on aikatauluttanut ja alkanut pienen pienin askelin toteuttaa aikatauluaan.

Jos sohvaperuna haluaa juosta maratonin, se ei tule onnistumaan ilman suunnitelmaa. Pelkkä halu ei vie ketään minnekään, eikä vielä unelmakaan, ilman suunnitelmaa sohvaperuna makaa sohvalla unelmoimassa maraton-juoksusta. Mutta jos hän on päättänyt toteuttaa unelmansa, hän todennäköisesti aloittaa siitä, että päättää, milloin hän unelmansa toteuttaa, mikä on se päivä, jolloin matka juostaan.

Sen jälkeen hän palastelee käytettävissä olevan ajan riittävän pieniin osatavoitteisiin, alkaen siitä, koska lähdetään ostamaan lenkkareita, juoksuhousuja, -paitaa ja muita tarvittavia vermeitä. Ilman suunnitelmaa ennen pitkää käy kuitenkin niin, että varusteet on ostettu ja pari juoksulenkkiä on tehty. Jaloissa tuntuu kipua ja uudet lenkkarit ovat hiertäneet, ulkona sataa vettä tai flunssa iskee päälle.

On pidettävä taukoa, tauko venyy päiviksi, päivät viikoiksi, viikot kuukausiksi ja sitten käsillä onkin jo päivä, jolloin juoksu oli tarkoitus suorittaa. Ei onnistu parilla puolivillaisella juoksulenkillä. Missä meni pieleen?

Suunnittelussa. Suunnittelemattomuudessa.

Suunnittelija lähtee liikkeelle lopputuloksesta. Päivästä, jolloin maraton on tarkoitus juosta. Suunnittelija ymmärtää, että "nollakunnosta" maratonkuntoon vaatii kuukausien treenaamisen, joten hän tutkii lähellä järjestettäviä maratontapahtumia ja valitsee sieltä sopivana ajankohtana järjestettävän päivän ja ilmoittautuu siihen. Vielä ei ole edes tarvinnut nousta sohvalta.

Tämän jälkeen hän katsoo juoksukouluja tai nettien juoksuohjelmia ja valitsee niistä itselleen sopivan, sellaisen, joka sopii sekä aikatauluun, että hänen omiin mieltymyksiinsä. Toiset haluavat juosta porukassa, tai eivät luota omaan treenimotivatioon, tällöin juoksukoulu on hyvä vaihtoehto. Sieltä saa myös vertaistukea ja valmentaja pystyy antamaan kullanarvoisia vinkkejä harjoitteluun.

Toiset taas haluavat juosta itsekseen vaikkapa musiikkia tai äänikirjaa kuunnelleen. Silloin nettivalmennus tai valmiit juoksuohjelmat ovat hyvä vaihtoehto. Mutta ilman jotain juoksuohjelmaa, suunnitelmaa, vain fiiliksellä meno harvoin tuottaa halutun lopputuloksen.

Näin kuljetaan "matka takaperin" aina siihen hetkeen, kun ollaan ostamassa varusteita. Kalenteriin on merkitty päivä, milloin aloitetaan, miten aloitetaan, sinne on sijoitettu myös "tyhjiä viikkoja" sairastumisten tms. varalta, keho saattaakin tarvita enemmän palauttelua tai töissä on kiirettä. Näin koko aikataulu ei mene sekaisin, tyhjä viikko vaan otetaan käyttöön siinä kohtaa, kun siihen on tarve ja muokataan aikataulu sen mukaan.

Mitä tarkemmin pystytään ennakoimaan mahdolliset vastoinkäymiset ja miettimään etukäteen, miten toimitaan, jos motivaatio loppuu jne. Sitä varmemmin lopputulos on saavutettavissa.

Sitten vain aloitetaan, noudatetaan suunnitelmaa, muokataan, jos tarvis on ja saavutetaan haluttu lopputulos. Se on oikeasti juuri näin helppoa. Ja tämä sama kaava on sovellettavissa muidenkin unelmien toteuttamiseen. Kun vaan jättää sen ensimmäisen unelmia torppaavan ajatuksen omaan arvoonsa ja päättää, että pystyy!